Oletko harkitsemassa uuden koiran hankintaa? Kaipaatko aktiivista koiraseuraa, jolta löytyy luonnetta mutta joka sopii myös kotikoiraksi? Tämä artikkelin antaa lisätietoa hurmaavasta englantilaisesta koirarodusta nimeltä sileäkarvainen skotlanninpaimenkoira, eli tutummin sileäkarvainen collie. Lue lisää rodusta tästä artikkelista!

Sileäkarvainen collie

Sileäkarvaisen collien historia ja alkuperä

Rodun historiaa pystytään varmuudella jäljittämään 1800-luvulle asti, mutta erään teorian mukaan Islannista tuotiin koiria Englantiin jo 1700-luvun lopussa, ja sileäkarvaisen collien sanotaan olevan näiden koirien jälkeläinen. Alun perin paimenkoirina toimineet colliet eivät juurikaan saaneet osakseen sen suurempaa huomiota kuin vasta 1800-luvulla, jolloin silloinen Englannin kuningatar Victoria oli kiinnittänyt huomionsa tähän rotuun, ja loppujen lopuksi hänellä oli monia eri collieita elämänsä varrella sekä paimen- että seurakoirina. Kuningatar Victorian kiinnostuksen myötä tämä rotu sai osakseen huomattavasti enemmän huomiota ja siitä tuli niin sanotusti muodikas rotu. Kuningatar Victorian lyhytkarvaisista collieista kuuluisin lienee uroskoira nimeltä Sharp, joka eli kuningattaren vierellä 15 vuotta. Sharpin hauta löytyy Windsorin puistosta, johon sille on pystytetty myös muistopatsas.

Tästä eteenpäin sileäkarvaisen collien historia on ollut värikäs, etenkin jalostusmielessä. Ensimmäistä kertaa nykymuodossaan sileäkarvainen collie ei ollut näyttelyiden kuningas, mutta käyttökoirana sitäkin suositumpi. Colliet ovatkin alun perin jalostettu nimenomaan karjan ja lampaiden paimentamista varten ja niiden tärkeimpiin luonteenpiirteisiin lukeutuu työkykyisyys ja -halu, tottelevaisuus ja myös vaikeisiin sääolosuhteisiin sopeutuminen. Koska Englannin ja Skotlannin rajamaat olivat kivikkoisia ja mäkisiä alueita, tarvittiin lammaskoirilta myös tietynlaista ketteryyttä.

Colliet jaetaan kahteen eri linjaan

Collieiden kehitykseen on vaikuttanut kaikista eniten skotlantilaiset paimenet, jotka vaikuttivat sekä collien luonteeseen että ulkonäköön. Alun perin collie muistutti huomattavasti enemmän nykyistä bordercollieta, jota pidetäänkin kaikkien muiden collie-rotujen alkuperänä. Tuohon aikaan colliet olivat suurimmaksi osaksi lyhytkarvaisia, sillä ne kerittiin samaan aikaan lampaiden kanssa.

Kun koiranäyttelytoiminta alkoi Britanniassa 1800-luvun puolivälin jälkeen, alettiin myös colliet jakamaan kahteen eri linjaan: näyttelykoiriin ja käyttökoiriin. Myös tänä päivänä nämä kaksi linjausta löytyy maailmanlaajuisesti ja Suomessa käyttökoirille ja näyttelykoirille löytyvät omat rekisterit.

Collie rotu oli vähällä hävitä kokonaan toisen maailmansodan jälkeen, kun moni colliekenneli tuhoutui. Sodan jälkeen koiria löytyi maailmasta enää vain kourallinen, mutta muutama kasvattaja teki paljon töitä pitääkseen rodun elossa ja onnistuikin siinä ahkeran jalostustyön ansiosta.

Suomessa tätä rotua on tavattu virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 70-luvulla, tarkemmin vuonna 1977. Suomen Kennelliitto muutti virallisen rotunimen muotoon ”sileäkarvainen skotlanninpaimenkoira” ja uusi rotumääritelmä luotiin 3.3.2012.

Kennelliitto: millainen on sileäkarvainen collie?

Suomen Kennelliitto määrittelee jokaiselle koirarodulle ominaiset piirteet, joiden mukaan koiria esimerkiksi pisteytetään näyttelyissä. Kennelliiton luokituksen mukaan tämä rotu kuuluu ryhmään 1 “Lammas- ja karjakoirat” ja näin ollen käyttötarkoitus on olla paimenkoira.

Luonteeltaan sileäkarvaiset colliet ovat valppaita, energisiä ja palvelualttiita. Tämä rotu ei missään nimessä ole tai saa olla vihamielinen, vaan ystävällinen. Ruumiinrakenteessa erityistä huomiota sileäkarvaisen collien arvioinnissa kohdistetaan siihen, millainen pään rakenne koiralla on: tärkeää on esimerkiksi se, millaisessa suhteessa pää näyttäytyy koiran muuhun rakenteeseen verrattuna. Sileäkarvaisia collieita hyväksytään kolmessa eri värissä: blue merle, tricolor tai soopeli(-valkoinen). Blue merle -väriä kutsutaan suomeksi sinimarmoriksi ja tricoloria kolmiväriseksi. Kolmivärinen väritys koiralla tarkoittaa sitä, että koiran pääväri on musta ja koiralla on punertavia merkkejä esimerkiksi jaloissa. Sileäkarvaiset colliet ovat isohkoja koiria; niiden säkäkorkeus vaihtelee 51-61 sentin välillä, ja painoa on yleensä reilu kaksikymmentä kiloa.

Miten sileäkarvainen collie eroaa pitkäkarvaisesta colliesta?

Sileäkarvaisella colliella on lyhyempi karva kuin pitkäkarvaisella colliella ja tätä seikkaa lukuun ottamatta nämä kaksi rotua ovat lähes identtiset. Sileäkarvaisella colliella on vahva rakenne, eikä se ole millään muotoa kömpelö. Rakenteeltaan sileäkarvainen collie on sopusuhtainen ja keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on noin 51-56 cm nartulla ja uroksella taas 56-61 cm. Päänmuoto taas on hyvin samanlainen kuin pitkäkarvaisella colliella, eli suippo ja pitkä. Levossa koiran korvat ovat taaksepäin taittuneet, mutta valppaana ollessaan sen korvat nousevat puolipystyyn.

Sileäkarvaisen collien turkki on siis huomattavasti lyhyempi verrattuna pitkäkarvaisen collien turkkiin, ja se on sekä lyhyt että kaksikerroksinen. Alusvilla tällä koiralla on erittäin tiivis ja tuuhea, ja peitinkarva taas suhteellisen karhea sekä säänkestävä. Uroksella on muhkea kaulus ja parta, ja nartuilla taas pitkät housukarvat. Turkin hoito on helppoa, sillä sileäkarvaisen collien turkkia ei tarvitse leikata tai trimmata, vaan ainoastaan pestä ja harjata tarpeen tullen (erityisesti karvanlähdön aikana). Sileäkarvaisen collien korvien taustat, jalat sekä vatsan alus kaipaavat harjausta, jotta karva ei mene takkuun. Myös tassut ja korvat täytyy siistiä. Kannattaa ottaa huomioon, että karvaa tästä koirasta lähtee paljon. Sileäkarvaisia collieita löytyy karkeasti sanottuna kolmea eri väriä: soopeli (väritykseltään enimmäkseen kelta- tai punaruskea), ”tricolor” eli merkkivärinen, sekä ”blue merle” eli mustapohjainen merle. Valkoisten merkkien määrä, joita löytyy jokaisesta edellä mainituista värityksestä, voi vaihdella suuresti.

Muuta tästä rodusta

Yleisesti ottaen colliet ovat todella suosittuja koirarotuja, ja sileäkarvainen collie ei eroa tästä millään tavalla. Näiden koirien terveys on yleisesti hyvä muihin rotuihin verrattuna. Sileäkarvaisen collien turkkia ei tarvitse leikata tai trimmata, vaikka koiralla onkin pohjavillaa. Collie sopii aktiiviselle ihmiselle, jolla on aikaa ja mielenkiintoa tarjota koiralle myös tarpeeksi virikkeitä ja liikuntaa. Sileäkarvainen collie ei sovi ympärivuorokautiseksi pihakoiraksi, eikä sitä pidä eristää perheestään. Pääsääntöisesti sileäkarvaiset colliet tulevat toimeen myös lasten kanssa.

Yksi tunnetuimpia sileäkarvaisia collieita Suomessa on varmasti tubettajatähti “Soikun” eli Sonja Hämäläisen omistama, urospuolinen Spock, joka on hurmannut monia eri sosiaalisen median kanavissa.